Time to raise a toast to our generous host
Jarisleif!
Jarisleif!

Ruler of the Rus from coast to coast
Jarisleif!
Jarisleif!

May beer flow as long as we can stand on two
All the pretty girtls, come, keep us warm!
Tonight we drink, no room for depressing thoughts
Fill your horns!............

muzica vorbeste de la sine \w/

LA MULTI ANI IOANEEEE  !!!!!!!!

Portada del esperado nuevo album, y gran cancion de regalo, el clasico "Through The Fire And Flames":

Heavy Metal Perse (soitti torstaina Foster's-kaljateltan lavalla kello 21:30 ja oli näin ollen koko tämänvuotisen koitoksen ensimmäinen esiintyjä)

Saavuin paikalle torstaina jo hyvissä ajoin, joten olin jo aika innostuneissa fiiliksissä, kun kello vihdoinkin ylitti iltayhdeksän ja pääsin festarialueen kaljatelttaan odottelemaan Heavy Metal Persettä. Tämä eräänlaisen kulttistatuksenkin saavuttanut sankarimetalliyhtye julkaisi tänä vuonna ensimmäisen, Eripura-nimeä kantavan kokopitkänsä kahdeksannen toimintavuotensa aluksi. Olen ollut yksi niistä, joille bändi on ollut oikeastaan yhtä kuin heidän "se biisinsä", eli:

Legenda Taikamiekasta (kappale tai sen päivitetty versio löytyy yhteensä kolmelta bändin julkaisulta, joista viimeisimpänä Heavy Metal Perseen ja saksalaista power metal -legendaa Gamma Rayta coveroivan Guardians of Mankind -bändin yhteissinkulta nimeltä Legenda Taikamiekasta / Kuninkaidenlaakso, 2004. Matias Palm laulaa myös Guardians of Mankindissa.)

Olen toki ollut tietoinen, että bändin lahjakkuus on paljon muutakin kuin pelkkää tuon kappaleen tarttuvuutta ja hienoutta. Tykkäsinkin keikasta valtavasti. Miesten soittoa oli ilo seurata, ja Matias Palm on laulajana kiistattoman monipuolinen, mikä ääni! Keikalla oli leppoisa tunnelma ja yleisökin otti bändin hyvin vastaan. Todella hyvä aloitus näille kinkereille, mutta täytyy kuitenkin hieman harmitellen myöntää, etten välttämättä innostunut materiaalista niin paljon kuin olisin toivonut, mutta se johtui varmasti lähinnä omista kuningasluokan odotuksistani. Pitää tutkiskella bändin taikamiekkalegendatonta diskografiaa vielä paremmalla ajalla ja omissa oloissa (siten saan yleensä musiikista eniten irti). Legenda Taikamiekasta pitää toivon totisesti elossa!

Shade Empire (esiintyi perjantaina Vihreällä, eli päälavalla, kello 14:00, ja avasi siis ensimmäisen varsinaisen festaripäivän)

Etukäteen vähän pohdiskelin Shade Empiren aikaisen keikka-ajankohdan toimivuutta, mutta painostava ilma ja krapulainen yleisö olikin vallan hyvä pohja bändin teolliselle metallille. Kun Esteri vielä teki goatset ja pisti taivaan vuotamaan vettä, oli tunnelma vallan happosateinen. Vettä tosiaan tuli ja tuli ja tuli. Onneksi yleisöllä ja bändillä riitti kuitenkin virtaa ja keikka sujui mallikkaasti. Myös bändin pyrotekniikat ansaitsevat erikoismaininnan, kovin olivat ihmisennäköisiä kaikissa Red Hot Chili Peppers -sukka-asuissaan. (Lavalle siis kutsuttiin "pyrotekniikka" paikalle, ja se koostui kahdesta muusikonretkusta pukeutuneina jätesäkin ja teipin yhdistelmästä tehtyihin palasiin.)

Settilista oli tuttu ja turvallinen ja kattoi kappaleita bändin kaikilta kolmelta levyltä keskittyen kuitenkin odotetusti tänä vuonna ilmestyneen Zero Nexus -levyn materiaaliin. Jäin kaipaamaan omaa suosikkiani, Human Sculpturea (löytyy esikoislevyltä Sinthetic, 2004), mutta kaikkea ei voi saada... Keikka oli kuitenkin vallan mainio ja sadekin lakkasi jossain vaiheessa.

KYPCK (esiintyi myöskin päälavalta perjantaina viiden aikaan)

Nummirock-ennakoinnissani mainostin odottavani tätä keikkaa (käyttäen sanaa 'mielenkiintoinen' ainakin neljästi) ja voin kertoa, että kyllä kannatti! Aivan mielettömän hyvän keikan tarjosi tämä retkue kiväärinmuotoisine kitaroineen ja punatähtisine hattuineen. Mietin aiemmin, että bändin keikan heikoksi lenkiksi saattaa muodostua kappaleiden hidastempoisuus, mutta eihän se haitannutkaan sitten yhtään, vaan 60 minuutin settiin jaksoi keskittyä vallan mainiosti. Huomasin lumoutuvani materiaalista enemmän kuin mistään muusta hetkeen, ja se oli hyvä havainto. Keikasta jäi todella vakuuttunut fiilis siitä, että tämän bändin mahdollisuudet ovat ainakin omassa karsinassaan todella potentiaaliset. Sbasiba!

Satyricon (soitti päälavalla klo 23-24)

Muuan sattuneesta syystä katsoin vain tämän keikan alkupuoliskon, ja täytyy sanoa, että olin aavistuksen pettynyt. Olisin toivonut, että olisin syttynyt tästä Black Metalin sanansaattajasta asteen enemmän, mutta ei oikein livenä lähtenyt omalla kohdallani. Kaikki oli vain ihan ok:ta / ihan hyvää, ja se on mielestäni aina enemmän negatiivista kuin positiivista, jos puhutaan yhdestäkään taiteenlajista. Olisi pitänyt varmasti nähdä koko keikka, sillä bändin itselleni tutummat biisit oli tietenkin sijoitettu settilistassa juuri loppupäähän. Bändin sivuilla taustalla soinut pätkä uudelta My Skin Is Cold -ep:ltä kyllä maistui. Saas nähdä, josko joskus jaksaisin innostua tästäkin bändistä vähän enemmän.

Nummen “haluan ehdottomasti nähdä” -bändit, joita en nähnyt aikomuksesta huolimatta: Korpiklaani, Watain, Turisas, Axegressor, Hellbox plays Venom, Maiden Invasion plays Iron Maiden

Erityisesti harmittamaan jääneet missaukset: Korpiklaani (muistelin, että olisin voinut Tuskassa tämän nähdä, joten seuraa valinta tämän ja Job for a Cowboyn välillä...), Turisas (ärsyttää, ärsyttää, ärsyttää, mutta ehkä vielä eräänä päivänä näen tämän...), Watain (syksyllä voisi olla uusi mahdollisuus...)

Nummen “välttelen”-bändit, jotka onnistuin välttämään: In Flames, Norther, Teräsbetoni

Kaiken kaikkiaan jäi todella hyvä fiilis koko festarista taas kerran, viihdyin mainiosti. Ensi vuoden meininkeihin on enää vajaa vuosi, jee! Ja kohtapuoliin sitten onkin jo Tuska, josko siellä näkisi enemmän bändejä...

I wrote an article about this band a while ago as I first heard more from the Finnish metal band Turisas. I had heard their song Battle Metal a couple of months before and had some interest to hear their other songs. These 'other songs' as I once called them are now my main source of music. In the last couple of weeks, I have been listening to their two albums constantly. But why do I find this band so fascinating?

''Turisas,'' the name itself derived from a Finnish mythical war god, is a Finnish folk metal band from Finnland. No wait, there are not folk metal, they are not viking metal, they are not black metal. . .but something called BATTLE METAL, their own personal ''genre,'' as wellas the name of their first album and hit single. They sing songs about warriors, ships, beer and battles, all the while dressed in fur from head to toe, warpaint obviously not spared. I don't know about you, but I think that is awesome. I mean, a lot of people think it is corny and stupid, but hey, fuck other people's opinions. haha. I think it is awesome. And just the fact that their lead singer goes by ''Warlord'' is pretty badass.

I find the music pretty sweet, as well. I guess I wouldn't listen to it if I didn't, but one thing I have to say about this music is that is on top of all things fun. Some bands are too serious, singing about death, wearing black and glaring at the crowd. Other bands are just as serious, as though their riffs could bring the angels of hell upon the stage. But the fun violin and accordion rythms of Turisas had me dancing around like a fool, and they want it so. It is fun to sing about traveling ''to Holmgard and Beyond',' traveling through the 'Land of Hope and Glory'' or feasting ''In the Court of Jarislief,'' whoever that was. I don't think Turisas takes it too seriously, and their concerts are therefore a blast. I have seen them twice live and have to say I had the time of my life as they played. It was SWEET!

So yea, this post was a little lame, but I just felt like writing one about something that I enjoy. Sure, other people might not like it, but who cares about them, really? As others will be playing some mainstream rap or something similar, I will be rocking to the eastern-european tunes of Turisas. Battle, battle, battle metal, man.

Yhteensä seitsemän suomalaista bändiä esiintyy molemmilla festareilla. Se on mielestäni aika monta samaa ohjelmanumeroa, mutta onneksi näistä seitsemästä kuuntelen ilman suurempia antipatioita viittä bändiä, eikä kukaan pakottane katsomaan niitä kahta muuta, joista en liiemmin syty. Voin myös tietenkin olla järkevä ja tehdä teoreettiset aikataulut molemmille festareille (jotka eivät kuitenkaan koskaan pidä), ja tästä syystä on ihan hyvä, että voin esimerkiksi Tuskassa katsoa Job for a Cowboyn, koska Korpiklaanin olen jo - vahvasti tämänhetkisiin suunnitelmiini luottaen - nähnyt viikkoa aiemmin keskellä metsää. Kätevää!

Nummirockin vasta viime vuonna omalla kohdallani korkanneena voin sanoa, että tunnelmaan jäi kertaheitolla koukkuun. Nummirockin tunnelmassa on jotain ainutlaatuista. Harvoin tulee yhtä paljon saatua uusia tuttavuuksia ties minkä omituisten keskustelujen jälkeen. Frisbeen heittely aamuseitsemältä ja rannalla kaksineuvoiseen smurffiin törmääminen ovat asioita, jotka kannattaa jokaisen kokea jossain vaiheessa. Nummijärven jylhä maisema loputtomasti jatkuvine metsineen ja upeine järvineen on kaunista katseltavaa ja oiva ympäristö maanläheiselle, rehelliselle ryyppäysfestarille. Suosittelen. :) Mikäli tämänkertainen reissu menee yhtä ansiokkaasti kuin viime vuoden esikoisseikkailu Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla, ei taida olla enää ongelmaa tulevien vuosien juhannussuunnitelmia kootessa...

Ajattelinpa tässä käydä nyt läpi ne seitsemän sekä Nummessa että Tuskassa esiintyvää bändiä. Ne ovat siis seuraavat laulu- ja soitinyhtyeet:

Diablo

Icaros (samannimiseltä levyltä, 2008)

Sakara recordsin talliin uusimman levynsä myötä siirtynyt Diablo teki yllättävän tarttuvan uuden singlen. Olen bändiltä tykkäillyt aiemmin parista muustakin satunnaisesta kappaleesta (esim. loistava Read My Scars vuodelta 2003), mutta muutoin bändin meno ei ole itseäni liiemmin kiinnostanut. Olen vierastanut bändin "äijätyyliä", koska olen aina yhdistänyt sen junttimaisuuteen. Tämä kappale siis yllätti positiivisesti, ja saattaa olla, että Nummessa katson tämän yhtyeen livekunnon usean vuoden tauon jälkeen.

Kalmah

The Groan of Wind (levyltä The Black Waltz, 2006)

Listasijalle 17 uudella For the Revolutions -levyllään noussut "suometallia" esittävä Kalmah-yhtye ei ole tähän mennessä onnistunut itseäni vakuuttamaan kuin musiikkivideollaan, jonka satuin näkemään Musiikki-tv:n eräässä jaksossa tässä taannoin (en valitettavasti löytänyt kyseistä videota YouTubesta). Bändin kiinnostus soihin ja etenkin soilla eläviin ölliäisiin on mielestäni ihan kiehtova aihe tehdä kappaleita. Olen bändin todistanut livenä muutamaan kertaan ja täytyypä vielä katsella, jaksanko tulevilla festareilla paneutua bändin meininkiin.

Kiuas

Conqueror (levyltä The New Dark Age, 2008)

Olen Kiuaksen/Kiukaan (mistä näitä tietää...) nähnyt ainakin kolmesti, enkä vain ole innostunut heidän "eeppisestä metallistaan". Ihan menevää, muttei herätä minkäänlaisia tunteita minussa. Hyvänkuuloinen laulaja tosin.

Korpiklaani

Tervaskanto (samannimiseltä levyltä, 2007)

Kuudennen studioalbuminsa Korven kuninkaan tänä vuonna julkaissut Korpiklaani (varoitus epävakaista sivuista, ainakin oman tulikettuni saivat jämähtämään aika ansiokkaasti) on yksi niistä bändeistä (mm. Turisaan lisäksi), jotka olen onnistunut välttämään festareilla ja muissa riennoissa. Tänä vuonna vahinko otettakoon takaisin, sillä en malta kuulla tämän bändin menoa livenä. Veikkaan, että tiedossa on energinen esiintyminen.

KYPCK

1917 (debyyttilevyltä Cherno, 2008)

Suomalaisittain Kurskiksi taipuva venäläistä doom metalia soittava bändi, jossa soittavat mm. tuottajana mainetta niittänyt Hiili Hiilesmaa sekä Sami Lopakka (mm. ex-Sentenced), on ollut tämän metallivuoden mielenkiintoisimpia tapauksia. Bändin omintakeinen tyyli yhdistettynä venäjän kielellä esiintymiseen on mielenkiintoinen yhdistelmä, jonka live-esiintymistä en malta odottaa. Tietenkin doom metalin kanssa sompaillessa on aina vaarana, että live-esiintymiset ikään kuin lössähtävät yksinkertaisesti musiikin "hitauden" vuoksi. Mielenkiinnolla odottaen.

Mokoma

Marras (levyltä Luihin ja ytimiin, 2007)

Lukuisia palkintojakin voittanut, lähes jokaisilla festareilla esiintynyt ja esiintyvä metallisen suomirockin pioneeri Mokoma tuskin esittelyjä kaipaa. Kultalevyn vuonna 2006 julkaistusta Kuoleman laulukunnaat -albumista juuri pokannut bändi on kova tekemään kansaan uppoavia hittikappaleita ja livenäkin toimii vallan mainiosti (olen todistanut heiltä noin kuusi keikkaa). Tasavarma esiintyjä ja monenlaisen musiikin ystäviin vetoava bändi on ikään kuin takuubändi kaikilla festareilla - aina riittää yleisöä ja meininkiä. Olen vähän miettinyt, kokeeko bändi kenties pikkuhiljaa inflaation, sillä niin suurta sen näkyvyys tällä hetkellä tuntuu olevan. Itse myönnän avoimesti, että Mokoma täällä, Mokoma siellä -ilmiö alkaa jo kieltämättä kusta muroihinsa. Mutta ehkä sitä pitää silti takoa, kun rauta on kuumaa, vai mitä sanotte?

sekä

Shade Empire

9in1 (levyltä Zero Nexus, 2008)

Kuopiosta ponnistavan Shade Empiren meininki toimii itseeni kausittain aivan täydellisesti. Bändin menossa on jotain kummaa kieroutta, joka uppoaa itseeni tällaisessa yhteydessä kuin se kuuluisa veitsi lihaan Peran grillijuhlissa. Karismaattinen laulaja vaikuttaa paljon, ja tältä yhtyeeltä sellainen löytyy Juha Harjun muodossa. Tänä vuonna jo kerran bändin livekunnon todistaneena en voi kuin odottaa mahtavaa keikkaa.

Nummen "haluan ehdottomasti nähdä" -bändit: Korpiklaani, KYPCK, Shade Empire, Satyricon, Watain, Heavy Metal Perse, Turisas, Axegressor, Hellbox plays Venom, Maiden Invasion plays Iron Maiden

Nummen "välttelen"-bändit: In Flames, Norther, Teräsbetoni

Nummirockin artistiesittelysivu

Etukäteisspekulaatio on aina ah, niin hauskaa, vaikka itseni ja yleisen festarihengen tuntien juuri mikään ennalta suunnittelemani asia ei loppujen lopuksi mene lainkaan suunnitelmien mukaan.

Jälkeenpäin saattaa tulla ihastelevaa tai kivenkatkuista raporttia festarista, varautukaa siis. ;) Sään on luvattu olevan täynnä sadetta ja ukkosta, eli saattaapa olla, että tulee uitua mudassa koko juhannus!

TURISAS!!!!

The sounds of Norse Gods echoed throughout B.B. Kings Blues club and Grill as Paganfest 2008 invaded 42nd street. Paganfest is a tour made up of some of the finest Folk Metal bands to grace this earth. Tonight’s lineup featured Tyr, Eluveitie, Turisas, and Ensiferum, but due to poor planning on my part and personal duties the next morning I was only able to experience the first three acts this evening. Nevertheless, the night was still in my favor for the fact that Tyr, Eluveitie and Turisas were all bands I had heard very little (if anything) from before.

Tyr was the first band of the night and the most conventional of the three. They brought some serious metal to the floor and, despite the ‘No Moshing’ signs posted, brought the crowd up to a nice slow boil. With a heavy and occasionally slow sound and clean lyrics they stepped away from the sometimes-grandiose sound that folk metal bands tend to have. Tyr doesn’t employ the more unique instruments (i.e. bagpipes, flutes, and the like) found in many folk metal bands, but this doesn’t stop them from bringing to life the Scandinavian lore contained in their lyrics.

Once I glanced at the plethora of traditional folk instruments that Eluveitie was bringing to the stage I was filled with giddy anticipation. Just the appearance of the 9-member band (their heavily bearded and tattooed bassist and flutist as well as their lead singer who looks like The Undertaker of pro wrestling fame) gave me chills as they besieged the stage.

Bagpipe Discontent

Rocking with the hurdy-gurdy

Eluveitie blends the old style with the new school with a sound reminiscent of bands such as In Extremo but with the modern edge of Arsis. This was the only time I could ever remember being able to discern all of the various instruments being used on stage. Even the unassuming hurdy-gurdy could be heard over the cacophony of the other instruments (Side note: I always thought the first time I would ever see a hurdy-gurdy used onstage would be at an In Extremo show; I guess I was wrong). Eluveitie is a band that every folk metal lover should have on his or her play list.

Unfortunately, the last band I was able to see was Turisas. And even more unfortunately, I was only able to catch the first 4 songs of the night. This was enough, however, for me to get a hint of the power behind Turisas and some really cool pictures too. They dominated the stage in war paint and animal skins akin to their mighty Norse ancestors. Even their lovely female accordion player was dressed for the battle to come. Songs about the glory of battle and beer folk metal at its finest was what Turisas brought to the table; and I gorged.

Stompity STOMP!

As an added bonus to the evening, between the Eluveitie and Turisas sets I took a short breather outside the venue and bumped into the always delightful Bill Zebub who was tirelessly handing out his newsletter, The Grimoire of Exalted Deeds. I decided to chat him up and he was nice enough to hand me a copy of the Director's cut to "Stereotypes Don't Just Disappear Into Thin Air" entitled "The Most Offensive Movie Ever Made". To make up for this shortened article, expect to find a review of this film to pop up in the coming weeks.

• Ensiferum Home Page, Myspace
• Turisas Home Page, Myspace
• Eluveitie Home Page, Myspace
• Tyr Homepage, Myspace
• Bill Zebub's Grimoire of Exalted Deeds

I think the real draw of Turisas is how even though they're trying to throw this pagan, viking appearance of raping and pillaging etc, they're really a family friendly band. As a member of the Church of Jesus Christ of Latter-day Saints, its a real boon to me when I find good metal that isn't Fistfucking God's Planet with Christraping Black Metal. Sometimes I don't want to compromise my morals when I listen to music I love.  I just want to sit back and enjoy the riffs. I think its important that a Young Mormon in today's world have the chance and opportunity to sit back and enjoy a moment immersed in music that, while maybe not as spiritually uplifting as say MoTab, isn't utterly repulsive to the Spirit. I'd play Rasputin for President Monson if he wanted to hear a cool song.

El tema que hoy os presento es Rasputin de 1978:

Este tema tan pegadizo tuvo sus covers, entre ellas una de Fangoria. Pero no voy a poner esa, sino la de Turisas:

[audio=http://www.goear.com/files/sst4/b97347a02291b644d1f59911cd6fc452.mp3]

Saludos.

El cartel para la XI edición del festival Lorca Rock queda cerrado con la inclusión del grupo con mayor proyección dentro del thrash metal nacional, Ángelus Apátrida.

La distribución por días queda así:

Viernes 26 de Julio

• AMON AMARTH
• APOCALYPTICA
• HELLOWEEN
• WASP

Sábado 27 de Julio

• ANGELUS APATRIDA
• LORDI
• NIGHTWISH
• OPETH
• TURISAS
• WARCRY
• WHITE LION

En otro orden de cosas y no contentos con lo anterior decidimos tirar la casa por la ventana y bajamos el precio de los abonos. Al sur de Madrid también hay vida y tenemos todo un señor festival veraniego de Metal en el Levante por 49 € entrada los 2 días y derecho a camping (hasta agotar espacio). Todo esto en Lorca, Murcia; a 20 minutos de la playa y en pleno mar Mediterráneo.

El precio de 49 € será válido desde el jueves 15 de Mayo al Sábado 28 de Junio. A partir de esa fecha el precio será de 59 € en venta anticipada y 70 € en taquilla.

¡Que no cunda el pánico! Todos aquellos que ya habían comprado las entradas al precio actual se les devolverá la diferencia correspondiente en taquilla.

Toda la información sobre las entradas está disponible en "Tickets".

Fuente: LorcaRockFestival.com

Turisas, un grupo de estos de que me gustan a mí, la tocan así:

No me digáis que no es más animada...

Als erste Band (quasi die Vorgruppe... argh) kam Norther, die etwa 10 Lieder spielten. Am Anfang gingen die Leute irgendwie kaum ab :-( (sie sind doch nicht etwa alle zur lahmen Wikinger-Lagerfeuermusik gekommen?) Aber nachher wars dann angemessen. Norther spielten ihre Songs präzise runter, schade nur, dass der Sound im Substage wie immer so matschig war... ansonsten wars aber gut :-)

Nach weiterem ewigem Soundgechecke (mit minimalem Erfolg :-P) kamen dann Turisas auf die Bühne und nach ihrem 2. Lied (das einzige, das ich kenne) wollte ich dann schon fast heimgehen. Langweilig, träge... aber die Wikingerkleidung und -bemalung waren lustig (alles Poser ;-)). Dann gefiehl es mir aber irgendwie immer besser, obwohl ich kein Lied kannte und man auch net viel raushören konnte. Der Sänger schaffte es immer wieder, die Leute zum lachen zu bringen. Als er ein Bier in der Hand hatte, las er das Etikett vor: "~~ Höpfnerr, Priwaaatbrrauerreiii" (LOL) sogar verständlich ;-) Später lästerte über ein Ex-Bandmitglied ab und stellte ein neues Mitglied vor: die Akkordeonspielerin. Er stellte sie korrekt als klein, blond (das schien ihm wichtig zu sein), hübsch und jung dar. Ihren Wechsel zur Band beschrieb er mit den Worten: "That's what I call a good swap!". Die Folge war natürlich tosender Applaus von allen (billigen) Plätzen :-D :-D :-D. Und so ging es dann noch munter weiter...

Den oben angedeuteten Ohrwurm gibts hier

Turisas im Substage:

Und hier stellvertretend Deep Inside von Norther:

... samt inspirierendem Text für Suizidgefährdete ;-)

*UPDATE* Bilder vom Abend online - Konzert Gallerie


scrow:

Hallo Leute,
wie mein Mitstreiter des Abends, Stobo, schon sehr treffend einleitete begab es sich am vergangenen Dienstag den 18.03.2008 im Marx, dass sich zwei Größen des finnischen Metal trafen, um die Luft dampfen zu lassen. Nun, im Marx ist es eher... die Luft mit Schweiß zu füllen. Aber dazu später mehr.

Soweit ich erinnere begannen Norther recht pünktlich gegen 21 Uhr mit ihrem Auftritt.
Zunächst ein paar Worte zu Norther: Norther wurden 1996 durch Petri und einen Mitstreiter gegründet. Damals waren sie noch als Requiem bekannt.
Petri Lindroos werden viele wahrscheinlich eher als Mitglied von Ensiferum kennen. Zu diesen stieß er aber erst im Jahre 2004.
Aber nun zum Gig selbst.
Petri und seine Mannen zockten ihr 45 minütiges Programm souverän ein. (Appropos Programm: Norther hießen laut Markthallen Proggy "Nother".) Die technischen Bedingungen waren für Marx-Verhältnisse gut, hätten aber besser sein können. Meiner Empfindung nach waren einige Vocals schlecht zu verstehen.
Die Kommunikation des Norther-Fronters mit dem Publikum, welches immer wieder nach bestimmten Songs verlangte, war sehr direkt und persönlich, was mir sehr gut gefiel. Auch wenn meine Kenntnis der Songtitel noch eingeschränkter ist als die Stobos, und ich so nicht wirklich beurteilen kann, ob die Setlist hätte “besser“ sein können.
Petri, welchen ich bereits als Fronter bei Ensiferum als sehr charmant und positiv empfunden hatte, bestätige dieses Bild während des dienstäglichen Gigs.
Die ersten zwei oder drei Tracks erzeugten noch relativ wenig Bewegung, aber spätestens zum vierten Song brannte die Luft. Das Publikum kam in Bewegung und war bis zum Ende des norhteristischen Auftrittes kaum mehr zum stillstand zu bewegen.

Bis hierher gefiel mir der Abend bereits sehr gut.

Es war also ~ 22 Uhr, einige Menschen verließen den Saal (jaha. Dieses Wort ist mit gewisser Ironie gewählt), meine beiden Begleiter des Abends verließen ihn auch, aber nur um endlich für Flüssigkeitsnachschub in Form von Gerstensaft bzw. Sprite-Korn zu organisieren.

Als Turisas mit ihrer ’klassischen’ Battle Metal Kriegsbemalung die Bühne eroberten war die Menge bereits völlig aus dem Häuschen. Das Programm selbst strotzte vom ersten Moment an Energie und Geschwindigkeit. Auch Turisas Fronter kommunizierte mit dem Publikum. Spätestens, als dieser sein Bier trank, und nebenbei auf Manowar (und ihrer Art Bier zu trinken) herumhackte (und das mir als Manowarfan, der sogar mit Manowarshirt auf diesem Konzert aufgelaufen war..), woraufhin das Publikum „Bier her, Bier her, oder ich fall um“ skandierte. Der Sängerknabe, welcher nun mal auch ein Finne ist, verstand vom Sinn und Inhalt dieser Worte wahrscheinlich nicht viel mehr als „Bier“.
Die Kapelle bewies auf jeden Fall Können als Musiker indem sie zu dem Chorus eine passende Melodie und einige harte Riffs improvisierte und den Song zu einem der Hits des Abends machte. Abgesehen von Dingen wie „Battle Metal“ welche zum Standart-Party-Programm der Band gehören wie einige Humpaa Einlagen.
Mein persönlicher Hit des Abends war klar Rasputin von den Turisas. Wie ich zugeben muss, kannte ich den Song zuvor nicht. Er ging mir aber sofort in’s Ohr. Treibender Sound, und eingängige Melodien. Eigentlich fehlte nur noch ein zünftiger Kosackentanz.

Auf Grund der Größe des Marx, seiner mangelnden Klimatechnik und einem komplett ausverkaufen und gefüllten Saales tropfte der Schweiß des Pöbels von der Decke. Auch Mathias „Warlord“ Nygård und seine Mannen, welche in ihren Fellen und Rüstungen weitaus wärmer gekleidet waren als die Fans litten unter den Temperaturen. Ihre Gesichtszeichnungen verloren zusehens an Konsistenz, und zerliefen regelrecht.

so long..
scrow

Links:
Norther HomePage
Turisas HomePage

Alestorm - Featuring Robert Smith and some crazy long-haired pirates, Alestorm provided my first look into the world of pirate metal. Under the guise of Scottish pirates, they sang songs about rum, wenches, and sailing the seas. More seasoned pirate metal fanatics brought their swords and axes, the lead guitarist poured some rum for the front row, and I laughed a hell of a lot. The lead guitarist had a few solos which sounded great. (Robert Smith isn't really in the band, but the man looked just like him. Didn't really fit in with the pirate theme.)

Norther - Pssh. Pirate metal, get real, right? Ah, good! "Melodic death metal"! Only slightly more legitimate, but I am familiar with this genre. I did like Nightwish for a long while afterall. A Finnish group that played very good, even if they were way too serious. The lead singer had long hair and no shirt. He also looked possessed.

Turisas - The highlight of the evening is an obviously popular Finnish group. They came out in pelts and face paint, and they took the stage by storm. Very powerful presence. I didn't get to stay for the whole set because I had to go back to Reading, but they were a pleasure to see. Hype only has one track, I'm afraid.

It was quite a funny night. I don't really see "viking metal" as a legitimate form of music, but for what it was, it was very good. All the bands looked and sounded amazing. It's just nice to see performers of any kind putting so much out there during a performance. Even if its not your kind of music, it's still nice to see.

 Hoy, mientras las poderosas sinfonías de Venom y su Black Metal degradan mi alma hasta convertirse en un Big Mack, les traigo otra canción desde las mas profundas entrañas de mis refinados gustos musicales. Hoy será un cover, hecho por Turisas.

Turisas es una banda de Folk/Viking Metal finlandesa, con un talento increíble y un estilo único. Con una mezcla de folklore de su país, bien ejecutadas guitarras, poderosas vocales, violines y acordeones; Turisas nos lleva en un viaje a través de las antiguas tierras Vikingas y en el tiempo de sus hazañas, conquistas y de la cúspide de la masculinidad.

Esta canción que les he subido, es un cover de Boney M; una banda de Tech Dance de mucho auge en los 80, que relata en esta canción una sátira de la historia de Rasputin, místico consejero del Zar. Pero, como estará una canción Dance tocada por Turisas? Se escuchara bien? Eso se los dejo a su juicio. Lo único que puedo decir es que tiene muy marcado el estilo de la banda, y no decepcionara a ninguno de los fans de ambos conjuntos.

Aquí, les dejo a Rasputin, interpretado por esta banda finlandesa. La pueden encontrar en su ultimo single: “Rasputin”.

 Turisas - Rasputin

Sport national al Romaniei nu este oina asa cum un grup minuscul se incapataneaza sa creada ci un sport mult mai cunoscut. Popular numit ''tras pe cur'', sportul national al Romanei este eschiva.

Despre cum istoria ne-a demonstrat ''vitejia'' am mai scris si nu are rost sa insist. Ce e mai apasator este ca mai toti suntem angrenati mai devreme sau mai tarziu in sportul asta al nostru si uneori ajungem campioni fara sa stim sau sa ne dorim acest lucru.

Fie ca ne eschivam de la lucruri minore sub un pretext banal precum ''imi e lene'' sau suntem implicati in proiecte masive, rezultatul este mereu acelasi : ajungem sa criticam si sa ne plangeam de altii pentru rezultatele noastre la ''tras pe cur''. E ca si cand le-am multumi unor fani pentru sustinerea acordata in a nu face nimic.

Cel mai mare campionat de eschiva romaneasca are loc la patru sau cinci ani (depinde daca este local sau national) si se ascunde sub perdeaua alegerilor. Aici, campionii din anii precedenti ne vor promite ca si in alti ani ca se vor trage pe cur pe banii nostri. Iar noi ii vom vota pentru ca stiu sa minta mai bine ca noi.

Nu mai vrem capul lui Motoc pentru ca este prea greu. Nici macar la zbierat nu mai vrem sa iesim pentru ca ne este ''lene''. Un experiment interesant pentru anul 2008, un fel de ''new year resolution'' : Numarati de la cate responsabilitati care va priveau direct v-ati eschivat, indiferent de magnitudine. Cine stie unde zace urmatorul campion sau urmatorul presedinte de filiala, consiliu , tara...

Va las cu unul dintre cele mai bizare videoclipuri din ultima perioada. Un cover facut de trupa de battle\viking metal Turisas dupa Boney M. Deci, Turisas - Rasputin (pentru cei mai slabi de timpane : nu e cu grohaieli ) :

P.S : Cred ca m-am saturat sa scriu P.S-uri dar deja a devenit parte din brand...

Long live Turisas!